Lalala ja pahus

Hmm, en ole pitkään aikaan kirjoittanut.

Olen ehtinyt jo luopua ruokapäiväkirjasta ja päättänyt pyhittää elämäni liikunnalle. Inhoan ruuan vahtaamista ja se tekee minut kiukkuiseksi. Enkä halua olla kiukkuinen. Ja liikunta tekee minut iloiseksi, joten mikäs siinä. Niinpä olen ottanut syömisen kannalta aika vapaan linjan. En ole edes käynyt pitkään aikaan vaa'alla.

Sinänsä tämän voisi tulkita luovuttamiseksi, mutta en kuitenkaan lopeta laihtumis yritystä. Tai enemmänkin muutan sen kiinteytymiseksi. Oikeastaan, kun katson peiliin, näen melko laihat jalat. En tietenkään mahdottoman ihania jalkoja, muttei nyt mahdottomatkaan. Uskon että saan ne liikkumisella kuntoon kesään mennessä.

Suunnitelmana tällä hetkellä on että tungen päiväni täyteen liikuntaa, jolloin se aika jolloin tekisi vain mieli ahtaa ruokaa kurkusta alas, kutistuisi olemattomiin: Ja tadaa, laihtuminen ilman masentavaa vahtaamista.

Ja nyt, kun olen ollut noin viikon tällä vapaalla linjalla, huomaan pystyväni unohtamaan ruuan kokonaan aina välillä. Mikä oli siis täysin mahdotonta jokin aika sitten. Siksi uskon tämän sopivan minulle. En aio vahdata painoa.

Mutta teille, uskon että suurimmalle osalle sopii se painon vahtaaminen parhaiten. Että saa motiivia sittä, kun näkee tulokse vaa'alta. Ja se kuuluista kontrollin tuntu on tärkeää. Älkää luovuttako.

Postaukset tulevat vähenemään. En varmaankaan lopeta kokonaan, mutta enpä tiedä enää mistä kirjoittelisinkaan. Kommentoin edelleen muihin blogeihin ym. Tai ainakin luen niitä.

Viime viikkina tosin on ollut kiire, monia teksejä on jäänyt lukematta, mutta nyt taas päivityn niiden suhteen.

Toivottavasti ette ole kauhean pettyneitä suhteeni.